perjantai 17. helmikuuta 2017

Rauta-aika

Ensin oli käsikirjoitus, sitten kirja. Paavo Haavikko kirjoitti Rauta-ajan (1982) tv-sarjaan tekemänsä käsikirjoituksen pohjalta. Käsikirjoituksenomainen tämä onkin.
 Rauta-aika on Haavikon versio Kalevalan tapahtumista. Kalevalan hahmot elostelija-Väinämöisestä riitapukari-Lemminkäiseen ja seppä-Ilmariseen ovat kirjassa mukana. Muusta saagasta vähän irrallinen Kullervo-tragediakin on mukana.

Kirjan kuudesta osasta viisi on uskollisia Kalevalalle, kun taas kuudes osa on kuin yhteenveto edellisille tapahtumille. Se on kirjan hahmojen tilinteon hetki, jossa kirjailijan omat tulkinnat pääsevät valloilleen. Ollaan surrealismin ytimessä.
 Kertakaikkisen omituista tämä ihmisen synty ja koko olemassaolo! Ja meille on myös tehty selväksi, mihin maailmanaikaan näitä pohdintoja on tehty. Historiaviittaus:
  Kylläpä tosiaan naurattaa, ellen olisi niin kummastunut. Lopuksi tietysti käydään kohti kuolemaa.
 Minulla on Keskiyön lapset yhä kesken, se ei oikein vedä ja lukemisen hitaus on ärsyttänyt. En yleensä lue useaa kirjaa samaan aikaan, mutta Rushdien tajunnanvirtaan kyllästyttyäni lankesin Rauta-aikaan. Rauta-ajan outous sai Keskiyön lapset vaikuttamaan kiinnostavalta, joten ehkä tämän kerran kannatti olla monta rautaa tulessa.

Ei kommentteja: