keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Dyyni

Lady Jessicas and gentlemen, I proudly present:

Frank Herbertin "Dyyni",

tai

kertomus Arrakis-hiekkaplaneetasta ja siitä, miten Atreides-suvun perillinen Paul Muad'dib voittaa indigeenisen fremen-kansan tuella julmien Harkonnenien ja kosmisen Avaruuskillan punomat suurvaltapoliittiset juonittelut.

1965 julkaistu Dyyni on suurieleinen teos. Herbert on uudelleensovittanut laajasti islamilaista kulttuuria ja protestanttista työ -ja siveysetiikkaa Dyynin eri kulttuureihin. Vaikutteet näkyvät nykyään kenties selvemmin kuin neljäkymmentä vuotta sitten, mutta siitä huolimatta ratkaisu on onnistunut ja kiehtova.

Dyyni on tietenkin nostatuksen sisältävä tragedia. Herbert säilyttää tarinan etenemisessä epävarmuuden, joka pitää tekijöiden motiivit odottamattomina. Toisaalta ylimyssukujen käyttäytymistavat pidättävät Paulin ja hänen äitinsä, mystiseen naiskulttiin kuuluvan Bene-Gesseret Lady Jessican todellisia motiivejä aktualisoitumista lukijan odotusten mukaisella tavalla. Kenties tästä syystä eeppisen kertomuksen juonenkäänteet jäävät valjuiksi.

Kerronatyyli on rasittavan tekninen. Biologiaa opiskellut Herbertin suoritus on liian tieteellinen. Dyyni on toki jylhä teos, mutta aivan liian jäykkä ja luonnontieteellinen.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Rosvoparonien paluu

Markku Kuisman edellinen yleiskielinen kirjajulkaisu oli Suomen poliittinen taloushistoria 1000 - 2000, jonka Siltala julkaisi 2009. Kyseessä oli reteän yleistävä ja mukavasti etenevä kuvaus otsikkonsa mukaisesti nykyisin Suomena tunnetun alueen poliittisesta taloushistoriasta.

Kuisman uusin kirja on on nimeltään Rosvoparonien paluu. Jo nimessä Kuisma rinnastaa keskiaikaiset läänityksiään omavaltaisesti hallinneet rosvoparonit ja nykyaikaiset "wall street-kloonit".

En oikein osaa lokeroida tätä kirjaa kyseessä on osittain kirjallisuuslähteisiin perustuva kuvaus viimeisen vuosisadan taloudellisen ja poliittisen järjestelmän kehittymisestä Suomessa eräiden esimerkkien kautta. Toisaalta mukana on myös osioita jotka ovat selvästi enemmän Kuisman omien näkemyksiä, kuin tieteellisesti näytettyjä faktoja.

Hieno puheenvuoro tämä kuitenkin on suomalaiseen poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään liittyvään keskusteluun. Järjestykseen laitetaan tässä mm. pörssiyritysten palkitsemisjärjestelmät, vaalirahakeskustelu, valtion omistajapolitiikka ja Nokia. Suosittelen.

Stalinin lehmät

Tätä Sofi Oksasen kirjaa on Ruvessa käsitelty aiemminkin, joten en puutu kirjan juoneen tai rakenteeseen sen enempää. Paremminkin minua kiinnostaa kirjan markkinointi: Kansitekstissä kerrotaan kirjan olevan feministinen romaani syömishäiriöistä ja Viron lähihistoriasta.

Huojuvan talon hiljattain lukeneena en allekirjottaisi väitettä Stalinin lehmien femistisyydestä. Enemmänkin pinnalle nousee kuvaus syömishäiriöstä kärsiväin naisen sisäisestä maailmasta ja hänen suhteestaan joihinkin ulkoisen maailman asioihin ja ilmiöihin, etupäässä Viroon ja Neuvostoliittoon sekä vanhempiensa parisuhteeseen, joka sekin kuvastaa osaltaan suuren sosialistisen unelman lähimenneisyyttä.

Ei syömishäiriönkään kuvaamisesta saa sukupuolisidonnaista ja sukupuolirooleihin kantaaottavaa, vaikka syömishäiriöt enimmäkseen ovatkin nuorten naisten ongelma. Annan läheispelkoakin kuvataan pitkälle syömishäiriön kautta, mikä tietenkin saataa olla syömishäiriöisen henkilön kohdalla paikkansapitävä lähestymistapa, mutta romaanin tehoa ja arvoa sen eri elementtien liiallinen irrallisuus heikentää.

On tämä kuitenkin ihan kärkipäässä viimevuosina lukemastani kotimaisesta proosasta, vaikka Sofi Oksasen oma esillepano vieläkin ärsyttää.

Ankkalinna ja lajien synty

Muunmuasa Hesariin kolumneja kirjoittanut Jukka Relander on laajentanut vuosituhannen alkupuolen kolumniteemojaan esseekirjaksi, jossa hän pohdiskelee aikaamme, politiikkaa, kulttuuria ja mediaa. Esseekirjasta kirjoittaminen on hieman hankalaa, joten tyydyn poimimaan tähän muutaman lainauksen kyseisestä teoksesta:
"Mediassa asenteellisuus on aina jutun kohteen, lukijan tai katsojan ominaisuus, ei tekijän"
"Ihanteellinen parivaljakko TV-studiossa olisivat vaikkapa Adolf Hitler ja Josef Stalin väittelemässä ihmisoikeuksista ... Voittajana väittelystä poistuisi juontaja järkevine mielipiteineen, sekä tietenkin hänen uskotuin liittolaisensa, tavallinen katsoja"

"Mutta kenen tehtäväksi jää paljastaa se, että myös median tekijät ovat maailmasta osallisia?"

"Kun kaksi täysin päinvastaista mieltä olevaa keskustelijaa jankuttaa studiossa omia ajatuksiaan toista kuulematta, voi pelikentän ylläpitäjä hyristä tyytyväisenä. Yleisö saa elämyksiä, yleisö viihtyy."

Politiikasta ja taloudesta:
"Vapauttamme kahlitsevien halun markkinoiden rinnalle tarvittaisiin järjen politiikkaa. ... sitä, joka muuttaa pakot valinnoiksi ja yksittäiset intressit yleiseksi hyväksi. Sellaistakin politiikkaa on."

Herbert tulee - oletko valmis?

Vuorossa Intermissio puolisonsa Vention kanssa, esittelyn kohteena Frank Herbertin "Dyyni":

Frank Herbertin mammuttimainen scifi-eepos Dyyni on eräs kaikkien aikojen myydyimmistä kaunokirjallisista teoksista. Päätin jokunen kuukausi sitten lukea Herbertin fantastisen klassikon lukupiiriämme varten, olinhan kerran kirjastossa tieteiskirjallisuutta silmäillessäni huomannut Dyyni-sarjan ensimmäisen osan olevan 200-sivuinen kevyt välipala. Nádas'n ja Müllerin suureellisuudesta ei ollut mielessäni häivähdystäkään. Pelottomana tartuin Arrakis-planeetan hiekkamadoista ja salaperäisestä rohdosta kertovaan teokseen...

... joka paljastuikin yhteensä 700-sivuiseksi sci-fi-spektaakkeliksi, jossa galaktiseen suurvaltapolitiikkaan on liitetty kaikenlaisia uskonnonfilosofisia, politologisia, sosiologisia, ekologisia ja ties mitä muita teemoja, jotka ovat kiinnostavia asioita pysytellessään tietokirjallisuuden aiheina. Miten Herbert onnistuu yhdistämään kuolleen episteemin kaunokirjalliseen lennokkuuteen? Onko Dyynin datassa rytmiä? Herbert pakotti minut viettämään rutkasti aikaa puisevan ja hieman liian paljaan teossarjan parissa. Viimeisen osan päättyminen alkaa olla käsillä - malttakaa, rakkaat, malttakaa!