perjantai 28. elokuuta 2009

Eurooppalaisen ihmisen aikakirja

Minun piti lukea tämä jo heinäkuun aikana, vaan vasta nyt sain kirjan loppuun ja tehtävät tehtyä. Nämä historian kirjat kuuluvat minun ja Giljainin luku-urakkaan, joka jatkuu kevääseen. Päätimme, että kirjoitamme näistä tänne Nuharupeen, emmekä omiin blogeihimme. Toivottavasti tämä ei häiritse teitä muita Nuharuven käyttäjiä.
Otin kuvat kysymyksistä, kun en jaksanut niitä kirjoittaa. Antiikki:
1. ) Heitä yhdisti sama kieli, sama kulttuuri ja sama uskonto. Kaupunkivaltiot järjestivät yhdessä uskonnollisia juhlia. Monijumalainen uskonto liittyi tiiviisti jokaisen kreikkalaisen elämään ja se ylitti myös poliittiset ristiriidat.

Myös poliittinen päätöksenteko oli antiikin Kreikassa samanlaista kaupunkivaltiosta riippumatta. Valtiomuotona oli demokratia. Kaikki vapaat kansalaiset saivat osallistua päätöksentekoon.

2.) Nykyaikaiset urheilujuhlat ovat alunperin lähtöisin antiikin Kreikasta. Jotkut nykyisin suositut urheilulajit, kuten keihäänheitto ja kiekonheitto, ovat samoja, joiden parissa kisailtiin jo antiikissa.

Homeroksen runoelmat Ilias ja Odysseia ovat eurooppalaisen kirjallisuuden vanhimmat säilyneet teokset.

Näytelmäkirjallisuus ja näytelmien esittäminen keksittiin antiikin Ateenassa. 400-luvulla Ateenassa kirjoitettiin satoja draamoja, koska samoja näytelmiä ei koskaan esitetty kahta kertaa.
Osa antiikin tunnetuista näytelmistä on tuttuja nykyihmisellekin, kuten tarina Kuningas Oidipuksesta.

3.) Hellenistisen kauden katsotaan kestäneen Aleksanteri Suuren kuolemasta vuoteen 31 eKr. Tuona aikana kreikkalainen kulttuuri laajeni Pohjois-Afrikkaan sekä Lähi- ja Keski-Itään. Näiltä seuduilta omaksuttiin uusia aatteita, jotke levisivät antiikin filosofikouluihin. Filosofikouluja alettiin perustaa lisää ja nuorison opetukseen liitettiin sotataitojen lisäksi matematiikkaa, kirjallisuutta ja musiikkia. Filosofikoulujen lisäksi perustettiin erikoiskouluja esimerkiksi lääkäriksi opiskelua varten. Tieteiden harjoittaminen lisääntyi, kun matematiikka, tähtitiede, maantiede ja kielentutkimus itsenäistyivät filosofiasta.

4.) Kreikkalainen ihmisihanne toteutui Iliaan ja Odysseian päähenkilöiden elämässä ja toiminnassa. Jotta ihmistä voidaan sanoa hyväksi, hänen tuli olla rohkea, neuvokas, ylpeä, kostonhaluinen ja vieraanvarainen. Kreikkalainen ihmisihanne oli peloton sankari.

Roomalaisten ihmisihanne korosti hurskautta, uskollisuutta, arvokkuutta ja miehuullisuutta. Perinnäiset tavat ja esi-isien kunnioitus olivat arvossaan.

5.) En ymmärrä kysymystä. Tekstissähän jo kerrotaan, millaisia ihmisiä nuo antiikin mytologian hahmot ovat nykyaikana.

Keskiaika:
1.) Koska Rooman valtakunta rapistui tuolloin lopullisesti ja Rooman mukana myös antiikin aika päättyi. Rooman tuhoutumisen yhtenä syypäänä olivat hunnit, jotka tulivat Aasiasta ryöstäen ja tuhoten antiikin pääkaupunkia. Hunnien johdosta myös muut kansat, kuten germaanit ja slaavit lähtivät liikkeelle muuttaen eri alueiden poliittisia ja väestöllisiä oloja.

2.) Bysantti syntyi, kun germaanit syrjäyttivät vuonna 476 jKr. Länsi-Rooman viimeisen keisarin, ja Bysantti eli Itä-Rooma katsoi olevansa ainoa oikea Rooman valtakunnan perinteen jatkaja.

Bysantissa suurin osa esimerkiksi Platonin teoksista pysyi tallessa ja turvassa kansainvaellusten aiheuttamilta ryöstöiltä ja hävityksiltä. Bysantissa jatkui kouluissa antiikin oppiainejako ja Konstantinopolin v. 425 perustetussa yliopistossa jatkui antiikin koulutustraditio.

3.) Elämän tarkoitus tuntui olevan kuolema, koska ihmishenki oli keskiajalla hiuskarvan varassa laajallelevinneiden ja suurta tuhoa mukanaan kylväneiden tautiepidemioiden, kuten mustan surman, vuoksi, joka levisi Euroopassa 1300-luvulla.

Georges Chastellainin teksti viittaa ihmisten epäarvoiseen asemaan. Jotkut olivat rikkaita, vaikka eivät tehneet mitään rikkautensa eteen. He vain olivat sattuneet syntymään oikeaan säätyyn. Köyhä ihminen ei voinut valita kohtaloaan.

4.) Muslimit olivat kiinnostuneita antiikin kirjallisuudesta ja kulttuurista. He kopioivat käsin Platonin ja Aristoteleen teoksia ja siten antiikin sivistysperintö ei päässyt katoamaan, vaan muslimit välittivät sen takaisin länteen.

Antiikin tieteet kehittyivät muslimien keskuudessa, koska he kehittivät kaukoputkia, laativat tähtitieteellisiä taulukoita, joita käytettiin merenkulussa.

Keskiajan yliopistot perustuivat antiikin koulumalliin. Kaikkien opiskelijoiden oli suoritettava filosofian maisterintutkinto. Yliopistoissa selitettiin antiikin perustekstejä, joita ei olisi ollut olemassa niin suuressa määrin ilman muslimeja.

5.) Romaaninen rakennustyyli oli raskasrakenteinen ja pyörökaarinen. Goottilainen oli suippokärkistä ja -kaarista.

Uusi aika:
1. a) Taiteessa otettiin mallia antiikista. Samoin tieteessä. Syntyi 1400-luvulla Medicien hallitsemassa Firenzessä.

b.) Opetuksessa otettiin mallia antiikista, kuten kirjallisuudessakin. Nostettiin antiikin aikaiset tekstit esille. Pyritiin ihmiskeskeiseen ajattelutapaan.

c.) Kirkon uudistus. Oli palattava Raamatun opetuksiin ja poistettava paavin valta ja anekauppa ja muut vääristymät, mitä katolinen kirkko oli kehittänyt.

d.) Taidesuuntaus, joka oli katolisen kirkon vastaisku uskonpuhdistukselle. Taide oli suurta ja rönsyilevää.

2.) Ateenan koulu: Filosofeja ja oppilaita antiikin ajan koulussa. Pietarinkirkon julkisivu: Antiikin temppeleiden mukainen julkisivu. Joonialaiset pylväät. David-patsas: Klassisten ihanteiden mukaan veistetty. Klassisella kaudella pyrittiin ihmishahmojen sulavaan ja luonnonmukaiseen esittämiseen. Leonard Bruni: Ihmiskunta on hänen mukaansa saanut viisautensa antiikin Kreikasta, eikä antiikkia ja kreikan kieltä voi tarpeeksi ylistää, koska ne ovat luoneet kulttuurin ja sivistyksen pohjan.

3.) Kirjallisuutta ei tarvinnut kopioida enää käsin ja tieto pääsi leviämään nopeammin.

Uusin aika:
1.) Locken mielestä ihmisen on paras elää luonnontilassa, jossa ihmisellä on oikeus yksityisomaisuuteen, koska hän on hankkinut sen työllään yhteisestä luonnosta. Luonnontilassa on kuitenkin turvatonta, siksi ihmiset perustavat yhteiskunnan, joka suojelee heitä. Kansalaiset saavat nousta kapinaan, jos hallitus ei kuuntele heitä.

Monteaquieun mielestä kansalaisen on parasta elää valtiossa, jonka hallitsijavalta on jaettu kolmelle eri elimelle: lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaan. Näin kansalainen saisi mahdollisimman lahjomatonta ja tasa-arvoista kohtelua.

Kuten Locke, myös Rousseaun mielestä kansalaisten tulisi yhdessä sopia, miten yhteiskunta järjestetään. Kansalaisten on luovutettava kaikki oikeutensa valtion toteuttamalle yleistahdolle.

2. a.) Pyrkii säilyttämään vallitsevat olot ja palauttamaan hyväksihavaitun yhteiskuntajärjestelmän.

b.) Korostaa vapautta, sananvapautta, uskonnonvapautta ja ajatuksenvapautta. Myös oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus kuuluvat liberalismin aatteisiin.

c.) Kansallisuusaate, joka korostaa oman kansan perinteitä, historiaa ja arvoja.

d.) Yhteiskuntajärjestelmä, joka pyrkii tuotantovälineiden yhteisomistukseen.

3.) Hugon tekstissä näkyy Locken luonnonmukaisuuteen ja yhteiskunnan huolenpitoon uskova valistusaate ja myös liberalismista kumpuava usko parempaan tulevaisuuteen sen perusteella, että jos kaikki ihmiset haluaisivat tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan, se toteutuisi.

4.) Darwin horjutti kristillistä maailmankuvaa keksimällä evoluutioteorian, jonka mukaan kaikki maapallon kasvit ja eläimet ovat kehittyneet nykyisenkaltaisiksi vuosituhansien kuluessa. Toisin kuin Raamatussa, jossa kerrottiin Jumalan luoneen maailman seitsemän päivän aikana.

Marxin mielestä ihminen ei tarvitse uskontoa. Se on vain heikoille.

5.) Ihmiset alkoivat vaatia oikeuksiaan. Sääty-yhteiskunta alkoi vähitellen murentua, kun kehitettiin kansanedustuslaitoksia, jotka mahdollisitivat sen, että kaikilla täysi-ikäisillä ihmisillä oli mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon.

Nykyaika:
1. a.) Nykyajan kulttuurisuuntaus, joka hakee vaikutteensa kirjallisuudesta, musiikista, elokuvista ja tietokonepeleistä.

b.) Ihminen on sitä, mitä hän elämästään tekee omilla valinnoillaan.

c.) Ihmiset on saatava tasa-arvoiseen asemaan. Yhteiskunnassa tähän pyritään korkean verotuksen keinoin.

d.) Naisten oikeuksien ajaminen ja naisten aseman parantaminen sellaiseksi, että miehet ja naiset ovat samanarvoisessa asemassa.

2.) Stalinin Neuvostoliitossa valvottiin kaikkea toimintaa siten, että vain kommunisminmyönteiset ihmiset saivat äänensä kuuluviin. Mutta vaikka ihminen oli kuinka kommunisti, hän joutui silti elämään alituisessa pelossa, sillä satunnaisen ilmiannon perusteella kuka tahansa neuvoskansalainen saattoi joutua Stalinin vainon kohteeksi. Kommunistisella diktatuurilla oli Neuvostoliitossa suuri kannatus, mutta se perustui lähinnä ahdistukseen, pelkoon ja katkeruuteen. Ihmisellä ei ollut oikeutta yksityisyyteen. Valtio sai puuttua kansalaisen yksityisasioihin, eikä ihminen saanut pistää vastaan, koska se olisi ollut kommunisminvastaista toimintaa.

Kulttuurissa kaikki oli kommunisminmyönteistä, koska toisinajattelijoita ei hyväksytty. Kuvataiteilijoita käskettiin kuvaamaan innostavia, nimenomaan yhteiskunnan valoisia puolia. Kirjailijoiden tuli ylistää puoluetta.

3. a.) Ahkera työläinen, joka totteli kuuliaisesti valtionjohtoa.

b.) Kuului arjalaiseen rotuun, omasi äärimmäisyyksiin asti menevän fasistisen ajatusmaailman, jonka mukaan kaikki muut kansat, paitsi saksalaiset olivat heikompia ja huonompia. Tahto, toiminta ja kurinalaisuus menivät ihmisellä järjen edelle. Ei saanut olla kirjaviisas, koska kirjallisuutta ei fasistisessa Saksassa hyväksytty.

c.) Opintojen jälkeen mahdollisimman nopeasti työelämään, perheen perustaminen alle kolmekymmentävuotiaana. Ahkera työläinen, joka kunnioittaa lakia ja jää eläkkeelle 65-vuotiaana.

d.) Perhekeskeinen, joka kantaa vastuun omista sairaista ja vanhoista sukulaisista. Naisen tehtävä on huolehtia perheestä, eikä kouluttautuminen ole suotavaa.

4.) Ihminen on lähes kaikkivoipainen. Mikään ei ole mahdotonta teollistuneessa maailmassa. Ihmisen pitää vain pysyä luomansa kehityksen kyydissä. Ahkeruudella ja kovalla työllä pystyy mihin vain.

5.) Ihminen on oravanpyörässä, ilman työtä ei saa rahaa, ilman rahaa ei voi elää. Ihminen on vastuussa itsestään, mutta yhteiskunta on järjestänyt turvaverkon, jotta kansalainen ei putoa aivan tyhjän päälle, jos jää työttömäksi tai työkyvyttömäksi. Elämä työttömänä ei kuitenkaan ole helppoa. Yhteiskunta takaa kyllä jonkinlaisen toimeentulon, mutta ihminen saattaa tuntea itsensä hyödyttömäksi ja yksinäiseksi, mikä taas ajaa hänet uusiin ongelmiiin ja oma sosiaalinen piiri pienenee ja saattaa jopa kadota kokonaan.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Nuorten miesten kasvukertomuksia

Otsikon mukaisesti lukemani kirjat käsittelivät nuorten miesten kasvua.
Lars Ramslie - Fatso ja Torbjörn Flygt - Alakynnessä.

Ramslien päähenkilö on nuori vain henkisesti. 34 vuotiaan miehen elämä keskittyy pornon ympärille, hän asuu isänsä omistamassa asunnossa ja elää roskaruoalla. Alivuokralaiseksi muuttava nuori nainen sysää liikeelle tapahtumaketjun, jonka aikana päähenkilö joutuu tutustumaan uusiin ihmisiin, rakastuu ja pääsee irti vanhoista, vahingollisista kuvioistaan.

Kirja on kerrottu minä kertojalla, joka valottaa sekä ympäristöään, että päähenkilön mielenliikkeitä. Tarina jaksottuu lyhimmillään muutaman hetken, pisimmillään useiden tuntien intensiivisiin jaksoihin. Epäsäännöllinen ja epäsymmetrinen kerronta luovat ihmeesti imua tähän tarinaan.

Ajoittaisista ällöttävyyksistään huolimatta Fatso oli tähän mennessä paras tämän syksyn Skandinaavikirjoistani. Jatkoin kuitenkin perään Torbjörn Flygtin Alakynnessä romaanilla, joka kertoo Ruotsalaisen yksinhuoltajaperheen pojan kasvusta ala-asteiästä lukion loppuun, osin jopa kypsään aikuisuuteen saakka.

Tätä kirjaa ei tietenkään voinut olla vertaamatta mainioon Sikalat teokseen yhteisen lähiö-ympäristönsä johdosta. Alakynnessä jättää kuitenkin aikuisten seksielämän kipupisteet ja alkoholi-ongelmat käsittelemättä. Tästä lähiöstä ja liukuhihnatyöstä saattaa myös pystyä etenemään uuden asuinalueen rivitaloon (... täällä alkaa mukavasti oppia; rakastamaan sitä tulevaakin koppia), uuteen toimistotyöhön, jopa opiskelemaan yliopistoon.

Siitä huolimatta, että kirjaa rytmittävät tapahtumat ovat kuolemia, koulukiusaamista ja muita ikäviä ihmiselämän ahdistuksia, on Alakynnessä etupäässä optimistinen, elämänmyönteinen kirja, josta jää hyvä olo. Kuinka kiinnostavasti voidaankaan kuvata sitä, miten äidin yksin elättämä perhe onnistuukin vastoin kaikkia odotuksia ylittämään sen riman, pakarat hipoen.

Suosittelen molempia kirjoja kokeiltaviksi. Tosin Fatso ei sovi ihmisille, joita Sadan vuoden yksinäisyys inhottaa.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Suomen historiaa viihteellisesti

Luin Hovimäki-kirjasarjan kaikki seitsemän kirjaa viikon sisään. Ne käsittelivät Suomen historian tapahtumia 1700-luvun lopusta nykypäivään kahden eri suvun näkökulmasta.

Alkuun oli hieman vaikea suhtautua kirjoihin, koska kuulin päässäni näyttelijöiden tönköt repliikit tv-sarjasta. Mutta 200 sivun jälkeen en enää kuullut ääniä päässäni, vaan näin tapahtumat oman mielikuvitukseni kautta, jäin siis koukkuun.

Pelkäsin, että kirjat romantisoivat historiaa, koska jos viihdekirjailija (= Kirsti Manninen) kirjoittaa historiallisen romaanin, tulos voi olla mitä vaan. Näin ollen olin positiivisesti yllättynyt, kun kirjan henkilöistä ei ollut sittenkään tehty sankarillisia yli-ihmisiä, jotka kulkevat siloiteltujen historiallisten tapahtumien keskellä. Ei, henkilöhahmojen kohtalot olivat yllättävän uskottavia. Myös juonen kulku kirjasta toiseen oli jouhevaa ja kirjat pysyivät mielenkiintoisina. Ihminen, joka haluaisi tuntea Suomen historiaa, mutta ei jaksa lukea Pikku Jättiläistä, kannattaisi tutustua Hovimäkeen, sillä Hovimäki-kirjojen kautta oppii kuin huomaamatta Suomen historiaa, koska niissä historia on puettu viihdemuotoon. Jep, helposti lähestyttävää.

Hovimäki-kirjat pysyvät mukavana lukukokemuksena aina viimeisen kirjan epilogiin saakka. Jos olisin sen jättänyt lukematta, kirjoista olisi jäänyt hyvä jälkimaku. Sellainen "olipahan mukavan kevyt lukukokemus, enkä kadu, että olen kuusi näistä kirjoista ostanut myös omaksi". Mutta epilogi oli jotain niin järkyttävää, että olisi tehnyt mieli repiä kirjan viimeiset sivut pois. Epilogissa tuodaan tarina nykyaikaan ja nykyajan aikuiset, akateemisen koulutuksen saaneet ihmiset on laitettu puhumaan kuin 12-vuotiaat lapset. Se aiheuttaa suuuuurta myötähäpeää ja suoraan sanoen vaikeuttaa lukemista. Oletus: Ennen ihmiset puhuivat kirjakieltä, mutta nykyään kaikista sanoista on katkaistu puolet pois. Epilogista sai myös käsityksen, että kirjoittajalla oli tullut hieman kiire. Se oli typerä hutaisu, jolla kirjasarja sai surkean ja nolon lopun. Kirjan lopussa oli myös joitain todella epärealistisia ja lapsellisia juoniratkaisuja. Myötähäpeämyötähäpeämyötähäpeä...

Mutta ilman epilogia Hovimäki oli oikein viihdyttävä ja virkistävä lukukokemus. Uskallan sanoa tämän siitä huolimatta, että jonkun mielestä Hovimäet on ns. roskakirjoja. En väitäkään, että ne pärjäisivät Nobel-kirjailijoiden tuotoksille, mutta mainettaan parempia ne silti ovat. Sen verran tunnen historiaa, että voin kehua taustatyötä, jota kirjailijat ovat Hovimäkeä varten tehneet. Ja kyllä! Lukisin ne uudestaan. Tosin viimeistä kirjaa tuskin enää luen ikinä. Sen epilogin takia.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Ihmisen ja ympäristön AIKAKIRJA, osa II

Osa IV: 500 - 1400

Kristikunta ja kansainvaellukset, jotka syntyivät ryöstelevien paimentolaisheimojen hyökkäyksiä pakoilevista ihmisistä ja toisaalta purkautumisen kanavia etsivän paikallisen väestömäärän aiheuttamasta tilan ahtaudesta. Mongolit levittivät vuosien 1200-1300 tienoilla tavaraa ja tauteja liikkuessaan pitkin Euraasian aroja. Marco Poloon 1200-luvulla yhdistettävä jonkinlaisen silkkitien uudelleenlöytyminen on vain eräs osa kansojen verkottoitumisesta, johon kuuluivat myös aasialaisten ja arabialaisten kansojen rantaviivaa myötäilevä merikauppa. Vuodesta 1095 käytyjen lukuisten ristiretkien eräänä puolena oli lähettää aatelisia sotaan rikkauksia hakemaan.

Väkiluku alkoi kasvaa vuoden 600 jälkeen. Maanviljelysteknologiassa syntyneet keksinnöt edesauttoivat väenmäärän kasvua. Osattiin käyttää eläimiä maataloustöissä sekä hyödynnettiin vuoroviljelyä ja rautaisia työkaluja. Toki on otettava käsiteltäväksi feodaalilaitos ja vasallivuoroisten sukusuhteet sekä hajaantuneet valtapyrkimykset. Feodaalilaitos syntyi tarpeesta järjestää sotaväki. Linnanherra antoi vasallille maata sotapalveluksen ehtoa vastaan. Magna Charta-sopimus, joka tehtiin vuonna 1215 Englannissa takasi vasalleille oikeuksia kuninkaan mielivaltaisuutta kohtaan. Magna Charta esitetään nykyisenkaltaisen perustuslakien prototyyppinä, joka luo velvoitteita (ja oikeuksia) yhteiskunnan jäsenten legitimiteetille ja vallankäytölle. Vasallin oli varustettava sotilaita linnanherran käyttöön ja maksettava veroa, daa-ah. Tärkeää oli myös säätyjako, fatalismi ja uskonnolliset instituutiot sekä uskonnon merkitys arkielämässä. Säätyjä olivat aatelisto, papisto ja näiden hallitsema 'kansa' eli talonpojat. Porvariston rooli ja olemus oli hajanainen keskiaikaisessa yhteiskunnassa. Talonpojat eivät omistaneet maata itse vaan he tekivät töitä kartanon mailla saadakseen siltä 'suojaa', kun oman elantonsa hän sai kylän yhteislaitumilta. On olennaista huomioida yksityisen ja (kylän) yleisen välillä jo tämänkaltainen jaottelu.

Kaupassa oli Hansa Itämerellä ja pohjoisitalialaiset kauppiaat (Venetsia, Firensze, Milano, Genova). Venetsialaiset kauppiaat hyötyivät ristiretkistä näiden varrelle tekemiensä kauppapaikkojen vuoksi. Merkantilismi, kiltatoiminta ja rajoitettu elinkeinonvapaus kuvastivat hyvin keskiajan mentaliteettia paradoksaalisesta kurista. Kaupungeista sen verran, että muodostui vahvoja kaupunkivaltioita, jotka olivat 'ostaneet' oman vapautensa. Yleensä kaupunki kuului feodaaliherran alaisuuteen ja kaupunki puolestaan hallitsi maaseutua (sama valtasuhde oli antiikin Kreikan poliksen ja maaseudun välillä).

1300-luvulla alkoi ilmastollisesti viileämpi kausi, joka aikaansai laajahkoa nälänhätää ja suurempaa heikkoutta kulkutaudeille, minkä järkyttävimpiä osoituksia on Mustan surman riehuminen 1346 eteenpäin. Ihmisiä kuoli ihan tosissaan, joku puolet eurooppalaisista kuoli, tai jotain. Talonpojat alkoivat 1300-luvulla kapinoida enemmänkin vaativia kartanoherroja vastaan veroista, mutta koherenttia vastavoimaa ei hajanaisista serfeistä muodostunut. Ennen Mustaa surmaa talous ja vaihdanta kasvoi, väestö samaten. Karu 1300-luku muutti väliaikaisesti kehityksen suunnan.

Osa V: 1400-1800

Iberian vapauttaminen johti portugalilaisten kasvaneeseen kiinnostukseen löytöretkeilyä kohtaan. Kehittyneiden navigointi -ja laivanrakennustaitojen vuoksi vonna 1492 Espanjan hovin nimissä Intiaa etsimään lähtenyt italialainen Kristoffer Kolumbus löysi Karibian, kova! Löytöretket olivat ensin silkkaa seikkailua mutta pian valtio -, kirkollis -ja porvarispolitiikka löysi siitä keinon, jolla luoda vaurautta ja käännyttää ihmisiä kristinuskoon. Tuohon aikaan feodaalilaitos oli korvautumassa absolutistisella monarkialla, jossa nykyisenkaltainen 'ehyt' valtiojärjestelmä alkoi muotoutua kuninkaan virkamiehistön käyttämän vallan ja systematisoinnin myötä.

Karjankasvatuksen ihmisteen levittämien tautien ja tämän kehittämän immuniteetin vuoksi konkistadorit ja muut idiootit veivät (Dustinin) näkymättömän vihollisen mukanaan Amerikan mantereelle, ja ennen kaikkea Etelä-Amerikkaan ja Pohjois-Amerikan atsteekkien keskuteen, koska atsteekit ja Andien maya -ja inkakulttuurit olivat keskittyneitä kaupunkikulttuureita, joissa taudit levisivät todella nopeasti. Siinä sitten kuoltiin isorokkoon. Toisaalta 1500-1700-lukujen kylmempi ilmasto ja Eurooppaan rahdattujen hopea -ja kultakasojen aikaansaama talouden inflaatio kärjistivät niin kaupunkilaisten kuin talonpoikien tilannetta. 1596 Suomessakin sitten kapinoitiin nuijasodan merkeissä. Myös uskonpuhdistus lisäsi liikkuvia osia Kristikunnan sisällä, mikä kulminoitui 30-vuotisessa sodassa, joka Westfallenin rauhaan päädyttyään loi periaatteen sekulaarin valtiohallinnon erottamiselle kirkollisesta vallasta, prinsiippi, jota Lutherin prostetantismikin osaltaan ajoi. 30-vuotisen sodan saavutuksiin kuului myös lavantaudin eli kenraali Tyfuksen tappamat miljoonat ihmiset.

Hollanti, Portugali ja Ranska olivat 'ne' siirtomaavallat tuohon aikaan. Porvaristoista oli nyt muodostunut virallinen yhteiskuntasääty, joka toteutti omia päämääriään mm. sanomalehtien ja kahviloiden vaikutuksesta kehittyneen julkisen mielipiteen avulla sekä perustamalla Itä-Intian kauppakompanian kaltaisia yhtiöitä, jotka liittyivät elimellisesti valtiopolitiikkaan. Hallitsijat ulkoistivat siirtomaakaupan näille tahoille, joilla olikin sitten omat armeijat ja hallintoelimet. Nice! Malthusin ja Smithin tieteellisyys osoitti, että oli tullut hullun positivistinen valistuksen aika, jolloin kaikkea mitattiin ja kaikesta tiedettiin kaikki. Tuli industrialisaatio, moderni ja sekularisoituminen.

Osa VI: 1800-1950

Kauheaa teollista duunia. Englannissa toteutettu yhteislaidunten poistaminen johti 1832 (vai -34?) työläisten lopulliseen alistamiseen saatanallisen myllyn osiksi (lue Polanyin 'Suuri murros'). Industrialisaatio ei alkuun ottanut tuulta kantaakseen vaikka höyrykone eri vetävä laite olikin. Kuitenkin 1850-luvun jälkeen myös Ranska ja Saksa sekä vuonna 1776 Englannin vallasta itsenäistynyt näennäisen historiaton Yhdysvallat alkoivat hyödyntää 'uusinta rautaa'. Uudella teknologialla tiputettiin tuotantokustannuksia, mitkä olivatkin tayloristisen ja fordistisen talousperiaatteen synteesin mukainen lopputulos. Eivät ne suuret hinnat vaan tuotantokustannusten minimoiminen.

Yhdysvalloista tuli toisinajattelijoiden maailma. 1800-luvulla sinne lähtivät ensin englantilaiset, seuraavassa aallossa vuorossa olivat keskieurooppalaiset ja vuosisadan lopulla vuorossa oli itäinen Eurooppa ja Pohjoismaat. Suomalaisia lähti Yhdysvaltojen ja Kanadan tienoille sellaiset 350 000 janisteria. Siellä sitten alistettiin intiaaneja ja ostettiin Manhattanin saari pikkurahalla. 1825 avattiin ensimmäinen rautatielinja Englannissa, mikä mullisti niin kulttuurillisen kuin taloudellisen verkostoitumisen vaikutuksen koko maailman tasolla.

1800- ja 1900-lukujen taitteessa sosialismin ja työläisten vallan pelossa luotiin sosiaalipolitiikkaa, sosiaaliturvaa ja raittiusohjelmia filantrooppisten ja heidän puolisojensa taholta. Oli syntymässä progaoitu vastakkaisuussuhde kapitalistien ja sosialistien välille. Asevarustelun ja muun kauheuden seurauksena syntynyt I maailmansota ei vielä ollut kyllin hyvä esimerkki tästä kauheasta tilanteesta. Tarvittiin vuodesta 1929 lähtenyt maailmanlaajuinen the Great Depression, joka edesauttoi totalitarististen ja populististen liikkeiden nousemista valtaan.

VII: 1950 eteenpäin

Elintaso nousee Japanissa ja Saksassa 1950-luvusta eteenpäin huimasti, muistetaan vuonna 1952 solmittu Hiili -ja teräsyhteisön sopimus, jota olivat allekirjoittamassa Belgia, Ranska, Saksa, Luxemburg, Italia ja... Hollanti? Siitä sitten tuli EU ja rauhaa kaikille. 1960-luvulla löydettiin mm. Prahan kevään vuoksi ja sitä ennen ympäristö -, nais -ja kehitysyhteistyöasiat. Suomestakin kohistiin joskus 1980-luvulla niin kuin se olisi uusi Japani. Elin ja taso nousivat. Kiinakin nousee, kommunistiset järjestelmät ovat monin paikoin sopeutuneet 'hyperglobalisoituvana' nähtyyn, vapaata pääomavirtaa tunnustavaan, maailmanlaajuiseen markkinatalousjärjestelmään.

Mitä ongelmia miellä siis on? Köyhyys, maailmanlaajuinen polarisaatio, ympäristö, sosiodemografinen vinoutuma. Teknologiaa ja rahaa on, mutta kuka niitä käyttää, kuka kykenee niitä käyttämään ja mitä varten?

Siinä se.

perjantai 14. elokuuta 2009

Katharina Blumin menetetty maine

Laxness odottaa vielä tovin, nyt pikainen arvio Heinrich Böllin teoksesta. 'Katharina Blumin menetetty maine' on pateettinen kertomus hyväksikäytetystä naisesta, jopa niinkin pateettinen että sen raskassoutuisuus miltei tukahduttaa tässä rauniokirjasessa todistettavan tarinan alhaisuutensa ylevyydellä. Intimiteetin ja inhimillisyyden katoaminen aggressiivisen ja moraalittoman tabloidilehdistön toimitustyön seurauksena on Böllin eräänlaisen todistajanlausunnon muotoon rakennetun tarinan tiivistelmä, sen syvin muoto. Spengler on jäänyt kummittelemaan kieleeni.

En oikein tiedä mitä sanoisin tästä Böllistä. Teoksen pateettisuus on ajoittain niin kammottavaa, että se häilyy tahattoman koomisuuden ja missään määrin mielenkiintoisen kertomakirjallisuuden rajalla. Ymmärsin kyllä Böllin käyttämän huumorin käyttämisenä tehokeinona, joka alleviivaa LEHDEN ja poliisilaitoksen epäinhimillistä toimintaa sekä näiden johtamaa terroristi-inkvisitiota, jonka kohteeksi Böll itsekin joutui. Onkin syytä todeta, että paikoitellen Böll onnistuu herättämään hyödyntämänsä patetian ja mustan huumorin avulla Blumin tragediaa kohtaan aitoa myötätuntoa ja ymmärrystä. Teoksen loppu nostaakin paljon soutamiseen ja huopaamiseen eksyneen Blumin tunnustettavuutta, vaikka loppujen lopuksi pidänkin 'Katharina Blumin menetettyä mainetta' aika vaivaannuttavana rauniokirjana.

lauantai 8. elokuuta 2009

Malli

Ja Norjalaisperäisen kirjallisuuden viikot jatkuvat. Tällä kertaa luin Lars Saabye Christensenin kirjan Malli (Modellen, 2005).

Kirjan päähenkilö on taidemaalari, joka valmistelee 50-vuotisjuhlanäyttelyään. Kesken työn hän saa kuulla olevansa tulossa sokeaksi. Kirja keskittyy päähenkilön ajatuksiin kysymyksien 'Jos saisit valita, tulisitko kuuroksia vai sokeaksi?' ja 'Haluaisitko olla kuollut mestari vai keskinkertainen ja hengissä?' hengessä. Tarinaa pitää liikkeellä se, että päähenkilön vastaukset ovat: ei kumpikaan ja elävä mestari. Ratkaisuihin siis pyritään annettujen rajoitteiden ulkopuolella ja silloin maksettu hinta saattaa olla suurempi, kuin alunperin annettu vaihtoehto.

Kirjan irtokannen liepeessä sanotaan päähenkilön myyvän sielunsa paholaiselle. Tuon tapahtumaketjun voi tulkita myös vähemmän yliluonnollisesti, mutta yhtäkaikki lopputuloksena päädytään sivistyksen alkukodista tuttuun silmä silmästä moraalikäsitykseen, joka ohjaa kirjan kaikkia henkilöitä.

Raskaasta aiheestaan huolimatta kirja oli hyvin helppolukuinen. Lukiessa tuli tosin tunne, että Suomentaja ei ollut välttämättä onnistunut välittämään ihan kaikkea alkutekstissä sanottua. Mitään kovin suurta vaikutusta tämä kirja ei lähinnä moraalikäsityksensä suoraviivaisuuden johdosta onnistunut aiheuttamaan.