keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Muistojeni kirja

Kun olin paljon pienempi Myy kuin nyt, lempikirjani oli Pikku toukka paksulainen. Äiti sen osti minulle joskus aikoja sitten. En muista, olinko edes koulussa vielä. Tuskin.

Kirjan välissä oli tällaisia pienempiä sivuja, joissa oli hedelmien ja marjojen kuvia,
joihin päähenkilö Pikku toukka paksulainen oli syönyt pyöreitä reikiä. Pienenä leikkasin saksilla nuo marjat ja hedelmät irti ja sitten itkin, koska eivät ne näyttäneetkään enää niin hauskoilta irtonaisina kuin kirjan sivuilla. Äiti osti minulle uuden kirjan, jota en enää leikannut. Siitä tuli suurin aarteeni.

Murheekseni olin kadottanut vanhan, rakkaan kirjani. Ihme ja kumma sattui kuitenkin tänään, kun kävin opiskelupaikkakunnallani kirjakaupassa, josta löysin tuon kirjan, jota en mistään muista kaupoista ole löytänyt. Se tosin oli isompi, alkuperäinen kirjani oli pienen muistikirjan kokoinen. Mutta sisältö on tärkein ja se oli sama!
Tässä on kirjan legendaarinen alku. Pikku toukka paksulainen oli varmaan ensimmäisiä kirjoja, joita luin, kun sen taidon opin. Ja mitä kaikkea olen tämän kirjan jälkeen lukenutkaan ja kokenut. Paksulaisesta sen lukemisen innostuksen ensimmäisenä sain.

Kirjassa toukka kasvoi aikuiseksi ja niin kasvoin vihdoin kai minäkin. Mutta Pikku toukka paksulainen on silti yhtä kiehtova kuin parikymmentä vuotta sitten